Sitkuttelua

Sain vastikään kaksi iso työproggista valmiiksi. Niiden hinta oli se tavallinen: kämppä kuin kaatopaikka, nolla nähtyä kaveria viikkokausiin, telkkarin viihdyttämät lapset. Joka päivä rassasi se, ettei tullut tehtyä niitä kivoja juttuja, joiden niin hyvin tiedän tekevän hyvää ja jopa edistävän sitä, miten tehokkaasti saa tehtyä niitä pakollisia, näennäisesti tärkeämpiä asioita. Pahinta on se morkkis, ettei saisi ajatella, että ”Sitten kun sitä” ja ”Sitten kun tätä”, koska sillä menolla ei kuulemma koskaan saa mitään tehtyä, kaikki jää pelkäksi aikomiseksi. Toisin sanoen pelkäsin koko ajan, että nyt ne ihan oikeat kamalat ruuhkavuodet alkoivat, etten koskaan enää pääsisi kaivautumaan maan pinnalle hiilikaivoksestani.

Onneksi tulin todistaneeksi tämän vääräksi. Melkein sillä siunaaman sekunnilla, kun sain kynän laskettua (kuvainnollisesti) kädestä aloin siivoamaan. Sitten buukkasin tapaamisia kavereiden kanssa ja autoin lapsia leipomaan muffinsseja. Ja voi että miten nautin. Ehkä on ok sitkuilla viikkoja, mutta ehkei vuosia. Siinä on vissi ero.

 

Elina TanskanenElina Tanskanen, 35, on toimittaja, tietokirjailija, logoterapeutti, seksuaalineuvoja, 1- ja 3-vuotiaiden lasten äiti sekä äitipuoli. Hän etsii mielellään poikkeavia näkökulmia tuttuihin hyvinvointi- ja kauneusilmiöihin. Elina on todennut intensiivisten pikkulapsivuosien tuntuvan sekä kehossa että mielessä.